Lapsen tunteet

Kasvaessaan lapsi opettelee ja omaksuu kieltä, sen merkityksiä ja käyttöä. Tunteiden tunnistaminen ja niistä kertominen on aikuisillekin haastavaa, saati sitten lapsille.

Kun lapsella on elämässään tai kehityksessään haasteita, olivat ne sitten minkälaisia tahansa; puhemotorisia, kielellisiä tai vaikkapa keskittymiseen tai käyttäytymiseen liittyviä, on niillä kaikilla vahva yhteys tunteisiin.

Kuinka lapsi voisi osata tunnistaa ja kertoa epämääräisistä peloista, tuntemuksista, ahdistuksesta ja pettymyksestä, jos hänen on vaikea tuottaa sanoja tai oppia käsitteitä?  Ehkä lapsi ilmaisee näitä tunteita haastavalla käyttäytymisellä, raivoamisella, huudolla, itkulla, vetäytymisellä, kieltäytymisellä? Tai ehkä hän vain sanoo: ”Masu on pipi.”

Ennen kuin voimme harjoitella vaikeimpia asioita, on meidän tehtävä harjoittelua perustasolla, helpompien käsitteiden ja tunteiden parissa. Harjoitellaan perustunteiden tunnistamista ja nimeämistä: ilo, suru, viha, harmitus, jännitys, ikävä. Aikuisella on tärkeä rooli, hän voi mallittaa arjessa omia tunteitaan, nimetä ne ja kertoa niistä. Kotona voidaan piirtää hymy- ja surunaamoja, käydä läpi päivän monia tunteita kuvien ja piirtämisen avulla.