Valikoiva puhumattomus
Valikoiva puhumattomuus eli selektiivinen mutismi
Ahdistuuko tai onko lapsi huolissaan usein? Näkyykö tämä haastavana käyttäytymisenä tai vetäytymisenä? Näkyykö lapsessa fyysistä reagointia/jännittyneisyyttä, joka ei hellitä ajan kuluessa sosiaalisissa tilanteissa? Esim. kehon jännittyneisyys, äänen katoaminen/kuiskaaminen, ilmeiden vähäisyys.
Lapsi haluaa puhua, hänellä on puhemotoriset valmiudet tuottaa puhetta, mutta hän ei pysty tähän tietyissä sosiaalisissa tilanteissa. Toisissa tilanteissa, tietyn ihmisen kanssa (esim. perheen kesken kotona) lapsi voi olla hyvinkin puhelias. Termillä valikoiva ei viitata tässä lapsen omaan valintaan, vaan puhekyvyn valikoituvuuteen. Alan tutkimus on edennyt viimeisten vuosien aikana, edelleen tutkijoiden kesken on käynnissä pohdintaa häiriön etiologiasta ja hoito ei ole vakiintunutta. Tällä hetkellä valikoiva puhumattomuus nähdään sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriönä ja osana lasten ahdistuneisuushäiriötä. Häiriön luonteen johdosta se asettuu lastenpsykiatrian ja logopedian (puheterapian) rajoille.
Ahdistuneisuuden tunteella tarkoitetaan sisäistä jännitystä, levottomuuden, kauhun tai paniikin tunnetta, joka muistuttaa pelon tunnetta. Ahdistuneisuus ja huolestuneisuus ovat myös normaaleja tunnetiloja, joita esiintyy kaikilla ihmisillä toisinaan. Niillä on tehtävänä suojata meitä vaaratilanteessa. Normaalin ja sairaudentasoisen ahdistuneisuuden välinen raja voikin olla vaihteleva.
Valikoiva puhumattomuus alkaa yleensä 2–5v. välillä, mutta diagnosoidaan tyypillisesti
vasta 6–9 v. iässä. Diagnosointi on tärkeää, jotta lapsi saa tarvittavan tuen ja kuntoutuksen ja ympäristö ohjausta ja tietoa. Myös keskustelu lapsen kanssa aiheesta on erittäin tärkeää. Kuntoutusmuotona on mm. psykoterapeuttinen ja/tai puheterapiakuntoutus.
https://childmind.org/guide/
Paljon tietoa ja mahtavaa vertaistukea englannin kielellä löytyy mm:
Facebook: SMIRA Selective Mutism Information and Research
Facebook: Parents of Children with Selective Mutism