Oraalimotoriikkaa arkeen

Kasvojen ja suualueen kehitys
Oraalimotoriikalla tarkoitetaan suualueen toimintaa, joka ei liity puheeseen. Esim. syöminen, juominen, nieleleminen, puhaltaminen, imeminen, niistäminen ja sylkeminen ovat oraalimotoriikkaa. Kielen asennolla ja toiminnalla on vaikutusta myös hengitysprosessiin, hampaiston kehitykseen ja puheeseen

Lapsella on synnynnäisesti geneettinen valmius pään, kasvojen ja suun alueen kehitykselle. Lapsen suualue kehittyy myös syömisen yhteydessä ja ruoka-ainesten ja koostumuksen muuttuessa. Imeminen, ruoan käsittely suussa, pureskelu ja nieleminen voivat kehittyä hitaasti tai poikkeavasti.

Syömisen pulmat vauvalla muodostuvat helposti kaksisuuntaiseksi prosessiksi. Taustalla on mahdollisesti motorinen tai rakennepoikkeavuus (esim. kireä kielijänne), joka aiheuttaa sen, että optimaalinen tapa syödä ei onnistu, tai se on työlästä, ja siksi siirrytään helpottamaan vauvan ruokailua. Helpottavat ruokailutavat kuitenkin saattavat vahvistaa virheasentoja ja -liikkeitä edelleen. Tällöin on hyvä pohtia ratkaisuja, joilla turvataan sekä lapsen riittävä ravinnonsaanti, että tarpeellinen oraalimotorinen harjoittelu.

Tyypillisessäkin syömisen ja oraalimotoriikan kehityksessä on länsimaisessa elämäntavassa tekijöitä, jotka voivat vaikeuttaa kielen optimaalisten asentojen ja liikkeiden vahvistumista. Pehmeä vauvanruoka, tuttipullot, tutit, nokkamukit ja soseet/smoothiet pusseista ovat kaikki haasteellisia kielen asennon, vahvuuden ja liikkeiden kehityksen kannalta.

Opi havaitsemaan lapsen suualueen kehitystä

RUOKAPALAT
Pieni lapsi vasta harjoittaa motorisia taitojaan. Motorisen liikkeen kypsymättömyys näkyy liikkeiden eriytymättömyytenä.
Kuvan lapsi käyttää syömisessä vielä koko kasvojaan, sen sijaan, että ruoan käsittely tapahtuisi suun etuosassa (ruoan suuhun laitto) ja poskihampaiden luona (pureskelu).

Sensoriikka vaikuttaa myös syömiseen. Yliherkkyys voi vaikuttaa siten, että lapsi jättää ja käsittelee ruokaa varovasti hyvin lähellä suun etuosaa. Aliherkkyys taas voi näkyä siten, että lapsi laittaa suuhun isoja annoksia/paloja ruokaa kerrallaan.

Suosittelen pieniä ruokapaloja kerrallaan suuhun. Lapselle voidaan paloitella valmiiksi sopivia paloja/annoksia tarjolle.

KIELEN ASENTO JA HENGITYS

Hengitykseen ja syömiseen vaikuttaa merkittävästi kieli, sen asennot ja liikkeet.

Kielen etuosan oikea paikka on ylhäällä kitalaella, myös nukkuessa. Tällöin väylä nenähengitykselle on optimaalinen. Mikäli kieli lepää suun alaosassa, on suuhengitys helpompi, mutta yleistyneenä tehottomampi vaihtoehto.

Kielen levätessä suun pohjalla, usein myös alaleuka roikkuu jonkin verran alempana, ja huulet ovat avoinna.

Kun kieli ei ole oikealla paikallaan ylhäällä kitalaella, voi tästä seurata kitalaen rakenteen kaventumista ja hampaiden kehityksen muutosta. Ylistyneessä suuhengityksessä kielen ja suun aistit saattavat yli/aliherkistyä.

Kuorsaus voi olla merkki ylähengitysteiden ahtaudesta. Mikäli kuorsaukseen liittyy hengityskatkoksia, on syytä hakeutua tutkimuksiin mahdollisen uniapnean selvittämiseksi.

Mikäli lapsi kuorsaa ja erityisesti mikäli esiintyy hengityskatkoksia, suosittelen lääkärin ja puheterapeutin konsultaatiota. 

JUOMINEN PILLILLÄ
Pillijuominen voi olla hyödyllinen tapa vahvistaa suualueen lihaksia ja toimintaa. Harjoittelun tulee kuitenkin olla ohjattua. Pillin tulee olla keskellä suuta ja vain hieman huulten sisäpuolella, muutoin vahvistetaan kielen virheellistä asentoa. Koordinaation ja voimansäätelyn pulmaste kertoo se, että lapsi puristaa pilliä huulilla liian voimakkaasti ja/tai käyttää myös hampaita. Leuka ei saisi työntyä eteenpäin.
Huomioi lapsen asento ja mukin/pillin korkeus, jotta optimaalinen vartalon, pään ja suun asento on mahdollinen.

Suualueen kehityksen tukeminen arjessa

VAUVA

Rintaruokinta tukee kielen lihasten ja toiminnan kehittymistä parhaiten. Tämä ei kuitenkaan ole aina helppoa tai mahdollista toteuttaa. Mikäli vauvan on hankala imeä, olisi tärkeää selvittää mistä tämä johtuu. Voiko kielen toimintaa tukea ja vahvistaa, vaikka syömisen tavaksi valitaan toinen tapa kuin rintaruokinta.

TAAPERO

Silkinpehmeästä vauvanruoasta on hyvä edetä kohti rakeisempia ja karkeampia ruokia ja samalla tarjota lapselle uusia sensorisia ja motorisia kokemuksia suuhun. Sormiruokailu on lapselle stressitön tapa tutustua ruokaan omien sormien ja suun kautta. Lapsen suu hyötyy pureskelun ja lihaksiston harjoittelusta jo ennen hampaiden puhkeamista.

Huom! Mikäli lapsella tarttuu usein ruokaa ”väärään kurkkuun” ja/tai hän yskii/köhii tyypillisesti ruokailun jälkeen, ota yhteyttä neuvolaan tai puheterapeuttiin. Ruokailun ja nielemisen turvallisuus on varmistettava.

LUSIKALLA HARJOITTELU

Vältä nokkamukeja ja erityisesti pussissa olevia sosemaisia ruokia. Nämä voivat ylläpitää lapsen ruokailua imemisen asteella, lisäksi ne estävät kielen hakeutumisen oikealle paikalleen.

Sosemainen ruoka lusikalla syötettynä on parempi vaihtoehto. Tällöin lapsi voi käyttää aktiivisesti huuliaan ja kieli pääsee työskentelemään enemmän. Tarkkaile tyhjentääkö lapsi lusikkapesän ylähuulella, vai ylähampailla? Tavoitteena on ylähuulen avulla toimiminen. AIkuinen voi ohjata lusikkaa siten, että ylähuuli aktivoituisi helpommin. Mikäli ylähuuli ei aktivoidu lusikan kanssa, tätä on hyvä harjoitella.

Ylähuulen aistimusta voidaan herätellä ennen syöttämistä, esim. sivelemällä vettä ylähuulelle.

Tällä voidaan tukea arjessa jo ennakkoon mm. mukijuomista, huulion sulkua (sylkivuoto, suuhengitys) sekä myös huulioäänteitä /M,P/.

NESTEET

Nokkamukia parempia vaihtoehtoja ovat muki, siemailutus (esim.korkista) ja pilli.
Huom! Katso ohjeita pillijuomiseen yllä. Eripaksuiset pillit tarjoavat eritasoista haastetta:

-paksut pillit ovat helpompia käsitellä, ne vaativat vähemmän voimaa kuin ohuet pillit-

ja eri paksuiset nesteet vaativat myös voimaa eri tavoin,

-paksun kiisselin imeminen vaatii enemmän voimaa kuin ohuen nesteen-

Huom! Ruoka, joka sisältää sekä kiinteää palaa, että nestettä (esim. keitto ja murot) on haastavinta käsitellä suussa. Lapsi voi vältellä joitakin ruokia sen vuoksi, että hänen on hankala hallita tätä ruokakoostumusta suussaan. Keittoa voi karhentaa ja yhdistää nesteeseen esim. haarukalla hieman pehmentämällä.

Myös ohuet nesteet (vesi, maito, mehu) voivat olla hankalia hallita juodessa. Tuttipullosta ja nokkamukista lapsi imee nestettä pienen määrän kerrallaan, nesteen käsittelyä suussa (etuosassa) ei juurikaan päästä harjoittelemaan näiden avulla.

Mukijuomista voidaan harjoitella. Huulille tarvitaan voimaa, jotta mukin suu pysyy huulilla eikä uppoa syvälle suuhun. Siemailutus lusikasta tai esim. korkista on hyvä tapa harjoitella.

X